Oppilaat kehittävät itse omaa kouluaan Kannelmäessä

Me-koulu on hanke, jossa koulumaailmaan pyritään kehittämään lasten ja nuorten syrjäytymistä ehkäiseviä toimintamalleja. Hanketta rahoittavat Me-säätiö ja Helsingin kaupunki. Hankkeeseen valittiin kolme kehittämisasiantuntijaa Laakavuoren ala-asteen kouluun, Malmin peruskouluun ja Kannelmäen peruskouluun. Allekirjoittanut pääsi tekemään kehitystyötään Kannelmäkeen.

Me-kouluhankkeen alussa haasteena oli se, miten koulua kannattaa lähteä kehittämään ja kuka sen tekee. Meille kehittäjille oli hankkeen ohjausryhmässä painotettu, että kehittämisen tulee tapahtua olemassa olevilla resursseilla. Selvää oli, että Suomen suurimmassa peruskoulussa opettajilla oli kädet täynnä töitä jo valmiiksi, joten olin kehittäjänä haasteen edessä.

Tutustuessani koulun oppilaisiin minulle valkeni, että tässähän sitä kaipaamaani lisäresurssia on loputtomiin. Kannelmäen peruskoulun oppilaat ovat sanalla sanoen mahtavaa porukkaa. Tajusin varhaisessa vaiheessa, että työnantajani ei ole tässä hankkeessa Helsingin kaupunki tai Me-säätiö, vaan Kannelmäen lapset ja nuoret. Heidän ideoistaan on muodostunut koko Kannelmäen Me-kouluhankkeen ydin.

Vertaisvalmennusta

Yksi tutkittu asia, joka vaikuttaa merkittävästi lapsen ja nuoren syrjäytymisriskiin, on harrastamattomuus. Se oli ensimmäinen keihäänkärki, jolla työhöni lähdin. Aluksi kysyin oppilailta, mitä harrastuksia he tahtoisivat koululla järjestettävän. Kyselyn perusteella kolme suosituinta harrastusta Kannelmäessä olivat jalkapallo, kamppailulajit ja cheerleading. Lajeista kaksi jälkimmäistä oli itselleni täysin vieraita. Tällöin idea vertaisvalmentamisesta sai lähtösykäyksen. Löysin kaksi yläkoululaista oppilasta, jotka olivat harrastaneet jujutsu-kamppailulajia pitkään. Näitä nuoria miehiä ei tarvinnut suostutella, kun kysyin, lähtisivätkö he valmentamaan koulun kamppailulajikerhoa. Vastaus oli kyllä, ja nyt meillä on toiminut pian kaksi lukukautta kamppailulajikerho, joka mahdollistaa noin 20 oppilaalle ilmaisen harrastuksen.

Cheerleading-kerhon vetäjiksi löytyi kolme 8.-luokkalaista oppilasta, jotka harrastavat omalla vapaa-ajallaan kilpa-cheerleadingiä. Näitä upeita oppilaita ei tarvinnut myöskään suostutella kerhon vetäjiksi. Päinvastoin, yläkoulun oppilailla tuntui olevan palava halu päästä jakamaan omaa osaamistaan nuoremmille oppilaille. Tämä minun piti vain kehittämisasiantuntijana mahdollistaa. Näin saatiin myös toinen oppilasvetoinen harrastuskerho perustettua.


Emilia, Minea ja Viivi valmentavat Kannelmäen peruskoulun cheerleading-kerhoa.

Siirtymävaiheen tuki

Joskus koulumaailmassa siirtyminen uuteen kouluun esim. ala-koulusta yläkouluun saattaa jännittää. Tämä oli yksi asia, joka Kannelmäen peruskoulussa nousi esiin. Opettajat keräsivät minulle tätä asiaa ratkaisemaan 20 oppilaan ryhmän 8.-luokkalaisista. Yhdessä oppilaiden kanssa kehitimme mallin, jossa vanhemmat oppilaat tukevat nuorempien siirtymävaihetta alakoulusta yläkouluun.

Idea on yksinkertainen: mennään vanhempien oppilaiden kanssa tutustumaan alakoululle nuorempiin oppilaisiin ja leikitetään heitä. Seuraavaksi kutsutaan nuoremmat tutustumaan yläkouluun ja vedetään heille esittelykierros. Vielä seuraavan lukukauden alussa, kun uudet oppilaat ovat jo siirtyneet yläkouluun, pidetään yhteinen leikittämiskierros. Kaikki nämä toimenpiteet olivat vanhempien oppilaiden vetämiä. Tulos oli nuorempien oppilaiden mielestä loistava. Enää uuteen kouluun siirtyminen ei jännittänyt, vaan sitä odotettiin innolla, koska uudessa koulussa oli mukavia ja tuttuja vanhempia oppilaita odottamassa.


9.-luokkalaiset siirtymävaiheen tuen kehittäjät Linnanmäellä

Hankkeen jatko

Tällainen on ollut Me-koulukehittämisen alku Kannelmäessä. Selväksi on tullut se, että jos ulkopuolisena kehittäjänä aikoo jotain onnistunutta saada aikaan, apua on kysyttävä koulun oppilailta. He tietävät parhaiten, mikä koulussa kaipaa kehittämistä. He ovat oman arkensa parhaat asiantuntijat. Lisäksi heillä on halua ja intohimoa tehdä asioille jotain. On sanottu, että ihmisen todellinen luonne paljastuu siitä, kuinka hän kohtelee heikommassa asemassa olevaa. Kannelmäessä olen ollut häkeltynyt siitä, kuinka vanhemmat oppilaat haluavat auttaa nuorempiaan. Olen myös hämmästynyt vanhempien oppilaiden tekemisen eli esimerkiksi valmentamisen ja ohjaamisen tasosta. He eivät ainoastaan opeta nuoremmille uusia asioita, vaan ovat todellisia malliesimerkkejä siitä, kuinka toinen ihminen kohdataan. Kaiken tämän upean nuorista lähtevän työn meidän aikuisten tulee vain mahdollistaa koulumaailmassa.

Jussi Luoma

Me-koulu